 |
| Kirjoitin tähän pitkät pätkät allergia- ja refluksiasioita, koska ne koskettavat meidän perhettä aika laajasti. Kaiken kirjoittamisen päätteeksi painoinkin deleteä, koska näistä asioista voi olla joko hiljaa tai sitten läväyttää koko setti pöytään. Ja päätin olla kirjoittamatta koko settiä, koska arvostelijoita ja "viisaampia" aina löytyy. Jos joku uusi lukija haluaa saada laajempaa näkemystä meidän vauva-arkeen niin suosittelen lukemaan seuraavat postaukset: Hulluksi tulemisesta (äitinä olemisesta) Pikkusiskon tutkiva luonne Nyt ette kyllä usko |
 |
| Sen sijaan, että pystyisin höllentämään imetysdieettiä, tuntuu, että sitä pitäisi tiukentaa. Ja kiinteiden aloitus on tietysti sekoittanut kaiken ihan päälaelleen. Väsymys ja tietysti huoli pienimmän voinnista ovat päällimmäisiä tuntemuksia tässä hetkessä. |
 |
| Kiitos omalle iskälle, että tänään puhelimessa, kaiken kertomani jälkeen sanoit " Voi harmi, koittakaa kestää!" Se on oikeasti parasta mitä tällaisessa tilanteessa voi sanoa! KIITOS! Huomiselta tapaamiselta lastenlääkärin kanssa kuitenkin odotan muutakin, kuin tuota iskän sanomaa lohduttavaa lausetta. Toivon keinoja helpottaa pienimmän oloa. Toiveikasta loppuviikkoa! Ja tsemppiä ja jaksamista meille ja kaikille muillekin sitä tarvitseville <3 Eikä täällä jatkossa ole tarkoitus vain valittaa mutta joskus tekee hyvää painaa deleten lisäksi myös Julkaise-painiketta. |
Me on eletty samanlaista arkea kertaa kaksi. Ja todellakin; vaikka on neuvoja, tiedät itse paremmin, Kukaan muu ei pysty hallitsemaan siun lapsen ruokavaliota niin hyvin kuin sie. Se on tosi uuvuttavaa, koska se kaikki tulee niin omalle vastuulle kaiken muun lisäksi. Koin itse tosi kahlitsevana sen. Ekan kanssa imetysdiettasin 10kk mutta tokan kanssa vain 2kk. Kumpaakaan en kadu, kummatkin on niissä tilanteissa ainoita oikeita ratkaisuja. Jälkiviisas on niin helppo olla. Mitä se hyödyttää? Ei mitään. Niinpä sanon, että valita ihmeessä, jaa kokemuksesi ja koita hirmuisesti jaksaa <3 Ja toivon, että teillä on hyvä lastenlääkäri. Meillä se oli lopulta pelastus. Ihminen, joka vihdoin SELKEÄSTI sanoi mitä ja missä järjestyksessä kokeillaan, eikä tyyliin kysynyt miulta :) Kovasti haleja ja jaksuja, pienille ja isoille taloudessa!
VastaaPoistaKiitos Anni haleista ja tsempeistä ja vertaistuesta <3
PoistaMeillä myös esikoisella vastaavia juttuja taustalla ja edelleen neljän ja puolen vuoden iässä syömiset on rajoitettuja ja lääkkeitä kuluu. Pikkusiskon kanssa kaikki on mennyt hiukan helpommin ja jotenkin ollaan pärjäilty ihan hyvin. Mutta nyt kyllä tilanne löi aika rajusti päälle, ettei auta mikään, hyväksyttävä se on, refluksisuossa ollaan taas :/
Tsemppiä kovasti! Saa täällä blogissa muutakin kirjoitella kuin ruusuisia tarinoita! Toivotaan, että saatte apua ja vaivat helpottavat!
VastaaPoistaKiitos Nonna <3 niinhän sitä saa omassa blogissa kertoa omia juttuja juuri niin kuin tahtoo...näitä vaan aika harvoin tulee jaettua. Toisaalta aina, kun olen jakanut, olen saanut tosi paljon virtaa ja voimaa näistä tsemppikommenteista <3
PoistaVoi että, toivotaan kovasti että lastenlääkäristä olisi apua! Meillä käynti lastenlääkärillä hieman helpotti arkea. Pojalle (4kk) tuli pahat allergia- ja ihottumaoireet. Pahimmillaan yöt valvottiin, heräämisiä oli tunnin välein ja parikin tuntia saattoi mennä ennenku poika taas suostui nukkumaan. Jatkuvaa kutiamista ja raapimista piti valvoa kun saattoi raapia itsensä ihan verille ja iho tulehtui niin että vettäkin tirskui polvista ja taipeista :/
VastaaPoistaOnneksi saatiin tehokkaat lääkerasvat ja nyt on hieman rauhoittunut tilanne. Tsemppiä ja jaksamisia sinne tositosi paljon!!!!
Voi että Marjut, nuo ihottumat on niin inhottavia! Onneksi tilanne on hiukan rauhoittunut!
PoistaMeillä ei ole ihossa lainkaan oireita, kaikki kiusaa tuolla ruuansulatuselimistön puolella ja on ihan hirveän vaikea sanoa mikä auttaa ja mikä pahentaa, kun muutokset oireissa voi tulla heti tai viiveellä. Mikä tahansa helpotus tähän otetaan nyt mieluusti vastaan, toivottavasti mahdollisimman pian!
Tsemppiä ja jaksamisia teillekin tositosi paljon!
Tsemppiä! Toivottavasti apu löytyy.
VastaaPoistaKiitos Katja, näin toivotaan :)
PoistaTsemppiä kovasti!
VastaaPoistaKiitos AnuElina <3
PoistaJaksamista sinne. Eipä siinä todellakaan voi muuta sanoa kun koittakaa kestää. Toivottavasti apu löytyy jostain ja pian. Ja sellainen ihan pikkujuttu että jos jättää d-tipat pois voi sekin auttaa jos niitä tulee muuten annettua. Ainakin meillä se aikanaan auttoi.
VastaaPoistaKiitos Pirjo! Saatiin lääkäriltä refluksilääkeresepti. Muutaman päivän perusteella, vaikuttaisi auttavan ainakin jonkun verran. Toivottavasti auttaa vielä vähän lisääkin! :)
PoistaTsemppiä, toivottavasti lääkärikäynti tuo helpotuksen! <3
VastaaPoistaKiitos Jenni <3 Vaikuttaisi tilanne muutaman päivän perusteella olevan menossa ainakin oikeaan suuntaan :)
PoistaTsemppiä, tsemppi ja tsemppiä! Meillä täällä jo melkein viikko nukuttu (suht ok) yöt, kiitos refluksilääkkeiden. Esikoisen kanssa oli allergiajuttuja, keskimmäinen huusi ensimmäisen puoli vuotta muuten vain ja kolmannen kanssa saatiin refluksioireet korvatulehdusten ja lääkekuurien (?) tuliaisina. Tällaiset laittaa silti aina asiat omiin mittasuhteisiin, mulla taitaa silti olla nyt suht helppoa kun ei sentään ole allergiat ja refluksi yhdessä..
VastaaPoistaKiitos Tiina! Hyvä, että teillä on lääkkeistä ollut apua!
PoistaSaatiin nyt refluksilääkettä. Täytyy seurata nyt tilannetta, minkä verran on ihan puhtaasti refluksia ja minkä verran mahdollisesti allergiaa. Isosiskolla on kyllä sekä rakenteellista että allergista refluksia, joten se ehkä todennäköiseltä pikkusiskonkin kohdalla vaikuttaa. Seurataan, kuinka tilanne etenee :)
Kun lasten kanssa on huolta, sitä rasitetta ei oikein edes osaa sanoiksi pukea. Mulla itselläni on kaks hankalaa ihottumalasta, joiden kanssa on kans kaikki dietit sun muut kokeiltu ja yöt valvottu. Varsinkin esikoisen kanssa oli tosi hankalaa ja sairaalareissut uuvuttavia, vieläkin huomaa nousuja ja laskuja omassa jaksamisessa, kun niitä miettii. Mekin saatiin lopulta apua, kun löytyi hyvä lastenlääkäri, joka otti ohjat käsiinsä. Eihän se toki oireita pois vienyt, mutta pientä muutosta parempaan alkoi tapahtua ja tärkeimpänä helpotuksena se, että hän otti vastuun hoidon suunnittelemisesta. Toivotan sinulle ja perheellesi valtavasti voimia rankkaan tilanteeseen, toivottavasti löytyy juuri teidän perheelle sopiva tapa hoitaa asiaa, että saisitte helpotusta arkeen. Vaikka elämässä onkin kaaosta, arvostan silti valtavasti kykyäsi nähdä kauneutta ja herkkyyttä kaaoksen keskellä ja sitä, että jaat sen täällä blogissa muiden kanssa kuvina ja sanoina, kiitos siitä.
VastaaPoistaK
Kiitos K <3 Kiitos kokemuksesi jakamisesta ja tsempistä!
PoistaVoi ei. <3 Minä en osaa nyt sanoa muuta kuin että elän hengessä mukana, niin täysillä kuin lähes samassa tilanteessa oleva voi elää. <3 Tule jakamaan enemmän tästä aiheesta mun tontille taas, jos et tässä halua, niin mielellään kuulisin lisää. Suuret lämpimät halaukset!
VastaaPoistaKiitos, tiedän, että sieltä ymmärrystä piisaa <3 Nexiumin kanssa nyt kokeillaan ja hiukan paremmalta vaikuttaa. Katsotaan miten homma etenee. Mun täytyy jossain vaiheessa tulla kertomaan yksi juttu ja tilannekatsausta teille päin!
PoistaItsekin imetysdietillä olleena ja sitä ennen "kaikennäköistä" kuulleena luulen tietäväni miltä susta tuntuu. Paljon tsemppiä täältäkin! <3
VastaaPoistaKiitos Laura <3 Noita "kaikennäköisiä" juttuja kuulee vieläkin, vaikka meillä jo esikoisen kanssa käyty samat jutut läpi....se on tosi kurjaa!
PoistaTsemppiä teille!!! <3
VastaaPoistaKuvasi ovat aina niin kauniita!!!
Kiitos Pieni Lintu <3
PoistaRefluksista voisi ja ehkä pitäisikin avautua. Me elettiin sen kanssa koko ensimmäisen vuoden aikana. Ja pahinta oli että saatin apua ja neuvoa vasta 6kk jälkeen kun mentiin yksityiseen, Mehiläiselle. Kiitos heille siitä! Tsemppiä ja jaksamista! Viikonloppua :) Ja vielä...sulla aina hienot kuvat postauksissa!
VastaaPoistaKiitos Danne! Olen kyllä samaa mieltä, että refluksista pitäisi avautua lisää. Onneksi noita refluksiblogeja on muutamia! Käyn niissä itse säännöllisesti hakemassa vertaistukea ja kysymässä neuvoakin.
PoistaMeillä myös esikoinen joutui kestämään vaivojensa kanssa ihan liian pitkään, kun ei meitä otettu todesta neuvolassa tai monien muidenkaan tahojen osalta. Ja edelleen 4,5 vuotiaana tyttö syö joka päivä lääkkeitä ja ruokavalio on rajoitettu. Mehiläisessä mekin ollaan nyt näitä asioita hoidettu molempien tyttöjen kanssa. Ainakin täällä meillä on hyviä lastenlääkäreitä!
Ja kiitti, kiva kuulla, että tykkäät kuvista :)
Paljon voimia arkeen! Mielelläni lukisin allergiajutuista täällä, mutta ymmärrän, jos niistä ei jaksa kirjoittaa. Minulla on yksi lapsi, joka itki paljon alussa ja noin 4kk iässä alkoivat maitoallergiaoireilut oikein kunnolla, jatkuen soija-allergiaan ja nyt epäilen vehnää. Alku oli todella rankkaa, kun sukulaiset ihmettelivät, enkö osaa hoitaa lastani ja miksi itketän tätä, itse taas olin aivan uuvuksissa, kun vauva nukkui noin 15 minuuttia kerrallaan. Allergian löysin lopulta itse. Siihen asti neuvolasta käskettiin antaa maitoa ja parantaa hygieniaa (pullot yms. ruokailuvälineet olisi muka pitänyt keittää). Maitotuotteiden lopettaminen ratkaisi mahanpurut kerralla.
VastaaPoistaVoi ei Sanna, miten tylsää opastusta neuvolasta ja tylsää reagointia sukulaisten osalta. Niin se vaan on, ettei ne sukulaiset oikein aina tahdo ymmärtää tilannetta, eikä varsinkaan kokonaisuutta, kun eivät ole jatkuvasti läsnä. Samankaltaisia juttuja olen kokenut itsekin.
PoistaMeillä myös maidoton imetysdietti mahdollisesti edessä, mikäli lääkkeet eivät tuo toivottua vastetta.
Hyvää syksyn jatkoa!
Nostipa kirjoituksesi omat muistot mieleen. Voin vain kuvitella millaisessa suossa rämmit. Se on rankkaa. Tsemppiä rämpimiseen! Jotkut hetket suolla ovat epätoivoisia, kunnes pääsee taas vähän kuivemmalle kohdalle hengähtämää. Allergioiden ja refluksin kanssa kun ei koskaan tiedä milloin suosta löytyy tasaisempi kohta tai milloin se taas hyllyy pettävänä alla.
VastaaPoistaSen haluan sanoa, että yritä pitää itsestäsi huolta. "Kiinnitä ensin happinaamari itsellesi, sitten vasta lapsellesi." Minä nimittäin sinnittelin reilun vuoden erittäin haastavan allergia- ja refluksilapsen ja supertiukan imetysdietin kanssa, sitten lävähti kaikki naamalle, kun allergiat alkoivat helpottamaan. Itsellä ei ollut enää voimia juurikaan jäljellä. Onneksi nyt kaikki on toisin. Kohta neljävuotiaalla on täysin kiellettyjä aineita enää viisi ja epämääräisiä oireita tulee ehkä kerran parissa viikossa.
Voimia!
Kiitos Sippu! Ja kiitos kokemuksen jakamisesta! Refluksisuo on kyllä arvaamaton paikka. Aina, kun hiukan uskaltaa hengähtää, taas on nilkkoja myöten upoksissa. Sitä vain odottaa, että saavuttaisi tasaisen ja vakaan vaiheen!
PoistaHyvä, että selvisit rankoista ajoista! Ja kiitos muistutuksesta pitää itsestä huolta! Onneksi nyt ollaan paljon viisaampia asian kanssa, kuin esikoisen kohdalla. Se jo auttaa jaksamaan. Esikoisen kanssa ei oikein tiedetty mistä oli kyse, eikä kukaan oikein jaksanut edes uskoa minkään ongelman olemassaoloa. Ihan hirveästi en edes muista noista ajoista. Nyt toivottavasti saadaan tilanne nopeammin haltuun!
Sulla on kaunis blogi! :--)) Kävisitkö kurkkaamassa minunki blogiin ja lukijaksikin saa liittyä, mikäli kiinnostuit? :):)
VastaaPoistahttp://mylifeandmystoryy.blogspot.fi/
Kiitos Essi ja kiitos kutsusta :)
Poista